Mitä kuvataan?

On siis minun tehtäväni rikkoa kesän blogihiljaisuus. Täytyy tunnustaa, että vähälle jäi kesällä kuvaaminen. Mökillä tuntuu, ettei jaksa kuvata aina samoja juttuja ja festareille on turha paremman kameran kanssa yrittääkään. Lisäksi olen todennut, että joku muu saa aina bändistä paremmat kuvat, joten parempi filmailla vain kavereita ja ottaa sellaisia fiiliskuvia.

Mutta kamera oli mukana Korfulla ja Albaniassa ja noita kuvia tässä katsellessani mietin, että on aika jännää, mitä asioita ihmiset kuvaavat. Vähän sama, kuin noissa festarikuvissa. Kun en kuvaa bändejä, niin kuvaan kavereita. Lisäksi reissussa minusta on kivaa päästä itse kuviin. Ei sillä, että olisin mikään huippumalli, mutta on mukavampaa katsella kuvia, joissa olen minä maiseman kanssa, kuin pelkkä postikorttimainen maisemakuva. Kyse on siis kuvan henkilökohtaistamisesta. Noista perusturisti-nähtävyyskuvista mietin joskus, että mahtaako niissä aidosti edes tekijänoikeus ylittyä, kun 95%ihmisistä ottaa samasta patsaasta kuvan samasta kulmasta, samassa valaistuksessa.

Anyway. Tässä joitain asioita, joita minä tykkään kuvata, riippumatta omaperäisyydestä.

Maisemat. Tässä Albanian rannikko, kuin satumaa :)

Portit, oviaukot, holvit, erilaiset paikat, joissa on jännä perspektiivi.

Patsaat... pateettista, mutta totta. Eikö noista veistoksista voisi ostaa vaikka konkun kirjasen ja ihailla niitä siitä? Välillä pitää hillitä, ettei ihan joka pystistä ota kuvaa :D

Luonto kaikessa moninaisuudessaan. Kasvit erityisesti. Näissä on jonkin verran omaperäisyytä jo ihan vain siksi, etteivät kasvit ole koko aikaa samanlaisia, vaan kyseessä on hetken ikuistaminen. Toisin kuin patsaissa, jotka säilyvät suunnilleen saman näköisinä vuosisadasta toiseen.

Muut ihmiset :) Toisten ihmisten elämästä pienen hetken ikuistaminen on aina hienoa.

Perspektiivit, syvyysvaikutelmat jne. Tässä kuvassa harmittaa vasempaan alanurkkaan jäänyt aidan tulppa, joka jättää kulman valkoiseksi.

Että tällaista. Jännää on se, että edes samasta patsaasta kaksi ihmistä ei kuitenkaan saa yleensä ihan identtisiä kuvia. Tapa nähdä vaikka vain valot ja varjot tai yksityiskohtien ja kokonaisuuden suhde on useimmiten erilainen. Toki joskus kaverin kuvia katellessa tuntuu, että nuohan on mun ottamia tai jotain turistibrosyyriä selaillessa ärsyyntyy, että eikö oikeasti itse saa johonkin asiaan mitään uutta näkökulmaa. Mutta sellaista se kuvaaminen on. Uusien näkökulmien opettelua.